Suomen Antikvariaattiyhdistys (SAY) täytti viime vuonna (2012) 70 vuotta, joten muutama muistelu lienee paikallaan. Perustamiskirjan allekirjoittivat 05.06.1941 yksitoista antikvariaattikauppiasta kymmenestä liikkeestä, ja yhdistysrekisteriin se merkittiin 24.04.1942. Perustamiskirjan ja sääntöjen mukaan ''yhdistyksen tarkoituksena on toimia yhdyssiteenä Suomessa toimivien antikvaaristen kirjakauppojen kesken, valvoa näiden etuja mahdollisissa neuvotteluissa viranomaisten ja yhdistysten kanssa…". Alan etujen valvonta olikin perustamisen pääasiallisin syy, sillä tuolloin voimaan astuva käytettyjen tavarain kauppaa koskeva asetus olisi huonontanut alan toimintaedellytyksiä, mikäli sen olisi tulkittu sellaisenaan koskevan myös antikvaarista kirjakauppatoimintaa. Yhdistyksen tunnuksen suunnitteli ja piirsi taiteilija Signe Hammarsten-Jansson. Ympyränmuotoisen logon keskellä on kalligrafinen iso A-kirjain, ja sen edessä avoin kirja. Logo on ollut pidetty ja nykyään siihen törmää varmimmin jäsenliikkeiden muovikasseissa.
Yhdistys on ollut mukana alan kansainvälisen järjestön International League of Antiquarian Booksellers (ILAB) toiminnassa sen perustamisesta vuodesta 1948 lähtien. Perustamiskokouksessa Kööpenhaminassa maatamme edusti yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Eric Olsoni. ILAB on kasvanut alun kymmenestä eurooppalaisesta jäsenmaasta maailmanlaajuikseksi järjestöksi, jolla on 22 kansallista kauppiasyhdistystä, uusimpina jäseninä Unkari ja Venäjä. Kaikkiaan järjestöön kuuluu yli 2000 kirjakauppiasta eri puolilta maailmaa.
Yhteydenpidon ja edunvalvonnan lisäksi ILAB ja sen kansalliset jäsenyhdistykset valvovat jäsenliikkeidensä eettisten kauppiastapojen noudattamista. Näistä antikvaarisen kaupankäynnin ohjeista on suomenkielinen lyhennelmä nähtävissä SAY:n kotisivuilla (www.antikvariaatit.net/sivutsuomi/saannosto.html). Tämän takaamiseksi yhdistys edellyttää jäsenliikkeiltään vakiintunutta asemaa ja asiantuntemusta. Toisaalta jokainen itselleen rehellinen antikvaari tietää, ettei (tässäkään ammatissa) koskaan tule täysinoppineeksi. Tai kuten vuonna 1985 käytyyn keskusteluun antikvariaattien asiantuntemuksesta yhdistyksen silloinen hallitus totesi: ”Työhönsä vakavasti suhtautuvat antikvaariset kirjakauppiaat tietävät, että kunnon ammattitaito edellyttää heiltä elämänikäistä omistautumista.” Ehkä juuri tässä jatkuvassa uusien asioiden ja kohteiden kohtaamisessa piileekin alan perimmäinen viehätys. Ja kuten olen monissa yhteyksissä aikaisemminkin todennut, ovat omalle alalleen omistautuneet keräilijät usein kauppiaan parhaita tietolähteitä.
ILAB järjestää vuotuisen puheenjohtajakokouksensa lisäksi joka toinen vuosi kaikille jäsenille avoimen yleiskokouksen. Vuoden 2002 tapaaminen järjestettiin pohjoismaiden yhteisin voimin. Kokous alkoi Helsingissä SAY:n isännöimänä, ja jatkui Tukholman ja Oslon kautta Kööpenhaminaan. Helsingissä järjestetyillä illallisilla ILAB:n silloinen puheenjohtaja Kay Craddock ojensi Anna Perälälle 13. Bibliografical Prize –palkinnon teoksesta Suomen typografinen atlas 1642-1827 (Tästä enemmän: Bibliophilos 2002/3). Tämä vuonna 1964 perustettu palkinto jaetaan nykyisin neljän vuoden välein merkittävälle bibliografiselle tai kirjahistorialliselle tutkimukselle.
1970- ja 80-luvuilla maassamme käytiin keskustelua antikvariaatti-nimen käytöstä. Tuolloin monet osto- ja myyntilikkeet sekä erilaiset seksi- ja pornoliikkeet käyttivät itsestään yleisesti antikvariaatti-nimitystä. Tähän keskusteluun liittyen SAY:n hallitus lähetti kauppa- ja teollisuusministeriölle kirjeen, jossa todettiin mm: ”Sivistysmaissa kirja-antikvariaatit ymmärretään arvokkaaksi kulttuuri-instituutioksi, joka tallentaa ja välittää muutoin tuhoutumisvaarassa olevia kulttuurihyödykkeitä. … Toivomme meillä päästävän siihen kansainvälisesti yleiseen käytäntöön, että antikvariaatti-nimitystä saavat käyttää vain ne kaupat, jotka ovat keskittyneet kirjojen ja muiden arvokkaiden painotuotteiden ostamiseen ja myymiseen”. Tämä nimenkäyttöön liittyvä episodi jäi melko lyhyeksi, sillä muuttuvan lainsäädännön takia seksiliikkeiden ei enää tarvinnut piiloutua harhaanjohtavan nimikkeen taakse, vaan saattoivat mainostaa itseään oikeilla termeillä. Toisaalta myös antikvariaattien tarjonnassa on tapahtunut kysynnän mukanaan tuomaa muutosta. Vanhojen rariteettien tilalle tai ainakin rinnalle ovat tulleet uudet bestsellerit ja muutamien vuosien takaiset loppuunmyydyt tietokirjat. Eipä allekirjoittaneenkaan nykyinen liike olisi luultavasti täyttänyt yhdistyksen jäsenkriteerejä 50- tai 60-luvuilla. Tätä tietynlaista elitismiä voidaankin pitää yhtenä syynä siihen, että yhdistyksen jäsenmäärä pikkuhiljaa väheni 60-luvulle tultaessa. Lisäksi yhdistyksen jäsenmäärä väheni myös jäsenistön ikääntyessä 70-luvulle tultaessa, eikä yhdistys vielä tuolloinkaan markkinoinut itseään uusille jäsenille. Vasta 80-luvulla jäsenmäärä kasvoi ja toimintakin heräsi uudelleen eloon. Nykyisin jäseniä on 23.
Näkyvimpänä esimerkkinä tästä 'heräämisestä' oli yhdistyksen järjestämät maamme ensimmäiset Antikvaariset Kirjamessut vuonna 1988 Etelä Esplanadilla sijaitsevassa Vientitalossa. Tapahtumasta tuli suosittu, ja sen löysivät vannoutuneiden bibliofiilien lisäksi myös tavalliset kirjanlukijat. Kielialueemme pienuuden vuoksi 'kansainvälisen tason’ mukainen, pelkästään arvokkaisiin kirjaharvinaisuuksiin keskittyvä myyntitapahtuma ei toisaalta olisi ollut mahdollinenkaan. Messuja on järjestetty siitä lähtien vuosittain ja ajankohdaksi vakiintui loka-marraskuu. Paikka sen sijaan on vaihdellut: messuja on järjestetty Diana-galleriassa Erottajalla viisi kertaa, Valkoisessa Salissa Aleksanterinkadulla neljä kertaa sekä kerran Vanhalla Ylioppilastalolla ja kerran Finlandia-talolla. Vuoden 2000 antikvaariset kirjamessut järjestettiin Snellmansalissa vanhan postin tiloissa, osana Helsinki kulttuuripääkaupunkina –tapahtumaa. Kirjamyynnin lisäksi messuilla on järjestetty vanhaan kirjallisuuteen liittyviä näyttelyitä ja esitelmiä.
Kokonaan uudelle tasolle antikvaariset kirjamessut siirtyivät vuonna 2001, kun ne järjestettiin yhdessä ensimmäisten Helsingin kansainvälisten kirjamessujen kanssa Helsingin messukeskuksessa. Yhdistyksen omilla messuilla oli parhaimmillaan vieraillut joitakin tuhansia kirjanystäviä, mutta Kirjamessujen kävijämäärä lasketaan kymmenissätuhansissa. Ennätys saavutettiin vuonna 2011, jolloin messuihin tutustui neljän päivän aikana yli 80000 kävijää.
Omien messujen lisäksi yhdistys on ollut aktiivisesti mukana Suomen Vanhan Kirjallisuuden ystävät ry:n järjestämässä Vammalan (nyk. Sastamalan) Kirjapäivien organisaatiossa. Yhteistyötä on lisäksi tehty Jyväskylän Vanhan Kirjan Talven ja Turun Kirjamessujen kanssa. Taiteiden Yö -tapahtumaan liittyen yhdistys järjesti muutaman kerran kirjamyyntiä Helsingin Kaapelitehtaalla. Näissä tilaisuuksissa kohderyhmänä oli selvästi keskivertoa nuoremmat asiakkaat, mikä tavoite myös saavutettiin. Oluen myynnistä huolimatta kirjat säilyivät kuivina ja rentoa tunnelmaa oli yhtenä vuotena varmistamassa J. Karjalainen Mustat Lasit -yhtyeineen. Kirjamyyntiä on järjestetty myös Kirjan ja ruusun päivien yhteydessä toukokuussa.
Eikä unohtaa sovi myöskään yhteistyötä, jota on tehty alan toisen kauppiasyhdistyksen - Suomen Antikvaariset Kirjakauppiaat ry - kanssa. Monissa eri tahoille osoitetuissa kirjeissä ja kannanotoissa allekirjoittajina ovat olleet molemmat yhdistykset. Vaikka takavuosina yhdistysten välillä saattoi joskus olla havaittavissa tiettyjä jännitteitä, on näistä onneksi päästy.
Kuten itse totesin kiitospuheessani saatuani Suomen Antikvaaristen Kirjakauppaiden huomionosoituksen viime syksynä: "Tämä pitkäjänteinen työ antikvaarisen kirjakaupan toimintaedellytysten parantamiseksi on vaatinut toimivaa yhteistyötä kauppiasyhdistystemme välillä. Yhteistyötä, joka ei millään liiketoiminnan alalla ole itsestäänselvyys, vaan joka rakentuu molemminpuoliselle kunnioitukselle ja hyville henkilösuhteille". Tämän toimivan yhteistyön merkitys tulee tulevaisuudessa entisestään korostumaan, sillä kirjan ja kirjakaupan muuttuvilla markkinoilla haasteita riittää myös antikvariaateille.
Teksti: Timo Surojegin
Lähteet:
Olsoni, Eric: Hieman Suomen antikvaarisesta kirjakauppatoiminnasta. 1-2. Suomen Kirjakauppalehti 1946
Strang, Jan: Antikvariaateillakin on kohtalonsa. Suomen antikvaarisen kirjakaupan historia. 1999
http://www.antikvariaatit.net
Copyright © 2010 Suomen Antikvariaattiyhdistys Ry
Member of International League of Antiquarian Booksellers