Paperinuket - muodin välittäjät lastenleikeistä keräilykohteiksi

Ensimmäiset paperinuket

Ensimmäiset paperinuket esittelivät pienessä tilassa muotia aikuisille ihmisille. Eurooppa oli innostunut. Mainosmiehet löysivät nopeasti tämän markkinointikanavan. Ensimmäiset suomalaiset paperinuket näkivät painokoneen ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Itsetehtyjä paperinukkeja oli tehty jo Suomessakin 1800-luvulla. Taidokkaimmat näistä olivat Oulussa tehtyjä kolmiulotteisia nukkeja, joiden vaatteet taiteltiin paperista, tapetista ja lääkepullojen paperikoristeista. Kotimaisia paperinukkien piirtäjiä ovat olleet mm. Arvid Tilgman, Maija Karma ja Katriina Viljamaa-Rissanen. Paperinukkien tekijät jäävät usein tuntemattomiksi ja taiteilijoiden jäljittäminen on todellista salapoliisintyötä.

Miksi paperinukkeja?

Paperinuket menevät pieneen tilaan. Toisin kuin kirjankerääjällä hyllyt vetävät ainestoa monta vuotta. Netistä tilaten eivät postimaksut paljon maksa. Hinnatkaan eivät ole vielä karanneet tavoittamattomiin. Paperinukkekeräilijöiden keskuudessa kuulee aina jotain uutta alaan kuuluvaa.

Mistä niitä saa?

Jokaisen vannoutuneen paperinukkekeräilijän peruskokoelma on omat lapsuuden aikaiset paperinuket. Tunnetusti kellään ei voi olla liian paljon paperinukkeja, joten kirjamessuilla, antikvariaateissa, kirpputoreilla ja jätepaperilaatikolla innokas harrastaja tekee löytöjä. Samoin paperinukke on alan harrastajalle aina oiva lahja. Hyvä piirtäjä tekee sen mitä ei muuten saa. Netistä voi myös surffailla paperinukketaivaassa.

Keräilyn suuntaviivat

Kaikkein tiukimmat alan harrastajat hyväksyvät kokoelmiinsa vain aitoja leikkaamattomia nukkearkkeja. Hiukan vähemmän kunnianhimoiset hyväksyvät myös leikatut ja leikityt aidot paperinuket kokoelmiinsa. Seuraava asteen kokoilijat pitävät repronukkeja hyvinä vaihtoehtoina vanhoja kappaleita odotellessa. Hulvattomimmin keräilyynsä suhtautuvat antavat valokopiokoneen laulaa.

Kirjailijoiden paperinuket

Rauha S. Virtasen lapsuudenkodissa eli monilapsisen sisarussarjan ohella ns. Reilut, jotka olivat paperinukkekansaa. Yksi näistä Reiluista ikuistui Selja-sarjan Ritaksi. Innokkaiksi paperinukkeleikkien kannattajaksi ovat ilmoittautuneet kirjailijoistamme myös Z. Topelius, Helga Nuorpuu ja Anni Swan. Topeliuksen piirtämiä sotaisia paperinukkeja on nähtävissä edelleen hänen syntymäkodissaan Uudessakaarlepyyssä. Sotaa Topelius leikki paperisotilaillaan laittamalla nuket seisomaan lattianrakoihin, peittämällä ne sanomalehdellä ja leikkelemällä saksilla umpimähkään sotajoukkojaan. Osa sotilaista selvisi naarmuitta, osa haavoittui ja täysin tuhoutuneet saivat sankarihautajaiset.

Alan kirjallisuutta

Marja-Liisa Lehdon kirjoittama Tyttösille huviksi ja hyödyksi - Kaksi vuosisataa paperinukkeleikkien lumoissa. (Akatiimi 2004) ) on suomalainen alan perusteos. Tämä kirja kertoo miten lontoolainen keksintö saavutti ja valloitti viluisen maamme. Hieno painoasu, upea kuvitus ja huolelliseen tutkimustyöhön perustuva teksti saavat kenen tahansa halajamaan paperinukkeja leikattavaksi.

Avussa vuodesta 1968 vuoteen 1997 ilmestyneet aikansa julkkiksia esittävät paperinuket ovat alansa klassikoita. Niistä on tehty "Tähdet arkilla - suomalaisten suosikit paperinukkeina" (Tammi 2008). Ervo Vesterisen kirjoittama kirja" Musette ja Arlette - Rudolf Koivun paperinukkien kertomaa" (WS 1999) esittelee Koivun pienelle kasvattisiskolleen piirtämien nukkien ihmeellisen tarinan. Jaalassa eli 1900-luvun alussa monilapsinen Lemminkäisen perhe, jonka lapset loivat oman maailmansa ja valtakuntansa, jossa loppujen lopuksi asusti 3000 paperinukkekansalaista. Tammen vuonna 1980 julkaisema "Lemminkäisen lapset - Kuvakertomus isoäidin ajalta" esittelee tämän kauan ullakolla uinuneen valtakunnan.

USA:ssa ilmestyy Tom Tierneyn tekemiä paperinukkekirjoja, joissa nähdään historian merkkihenkilöitä, muodin luomuksia ja elokuvataiteen suuria tähtiä. Näissä kirjoissa on nukkien ja vaatteiden ohella paljon tietoa kyseisistä henkilöistä ja pukeutumistyyleistä.

Paperinukkeja!

Katri Bergholm kertoo kirjassaan "Kuultua ja elettyä, muistelmia vuosien takaa" (Otava 1944) näin: "Mutta oli toinen leikki, joka oli saanut meidät kokonaan valtoihinsa, paperinuket. Iso ruokasalinpöytä tyhjennettiin, ja me saimme järjestää sinne nukkemme, rakentaa niille jonkinlaisia koteja ja leikimme sitten vuoroin ääneen puhuen. Tätä leikkiä jatkui, kunnes Amy päätti lopettaa sen 14-vuotiaana, mikä päätös minun mielestäni oli suorastaan järjetön. Itse jatkoin sitä, viimeisen kerran leikin kohloissa ollessani pikku veljieni iloksi, mutta ei se ollut mikään "uhraus" silloinkaan minulle."

Olen samaa mieltä, paperinukkien keräilemisen ja leikkimisen lopettaminen on järjetöntä! Montakohan uutta nukkea löydän näiltä kirjamessuilta!

Teksti: Leena Aalto

Copyright © 2010 Suomen Antikvariaattiyhdistys Ry
Member of International League of Antiquarian Booksellers